- KARJALA -

Mikä Karjala?

Karjala on kulttuurialue, jonka asukkailla on oma yhteinen historiansa. Sanalla Karjala tarkoitetaan usein monta toisistaan poikkeavaa asiaa, jo maantieteellisestikin Karjala jakautuu useaan eri alueeseen, joista jokainen ilmentää karjalaisuutta omalla tavallaan.

Karjala on syntynyt idän ja lännen rajamaille, Suomen ja Venäjän rajojen välimaastoon. Vuosisatojen ajan Karjala on saanut kulttuuriinsa piirteitä niin Suomesta kuin Venäjältäkin. Karjalan alue kuuluu nykyään suureksi osaksi Venäjälle, Suomen puolella ovat Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakunnat, joissa sijaitsee esimerkiksi Lappeenrannan, Imatran ja Joensuun kaupungit. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi menetti suuren osan Karjalaa, muun muassa Käkisalmen, Viipurin ja Sortavalan kaupungit Venäjälle. Näitä alueita, Karjalan kannasta ja Laatokan Karjalaa, nimitetään Luovutetuksi Karjalaksi.

Karjalainen kulttuuri on monisäikeinen. Yhtä ja aitoa karjalaista kulttuuria ei ole olemassa, sillä toisistaan eroavia perinnealueita ovat esimerkiksi Karjalan kannas, Laatokan Karjala, Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, Aunus, Viena ja Tverin Karjala.

Vaikka alueellisia eroja on paljon, karjalaisuuteen kuuluu myös kaikkia perinnealueita yhdistäviä piirteitä. Karjalaisia on aina pidetty iloisina, seurallisina ja herkkinä ihmisinä, joille eläminen on aitoa . niin ahkeraa työntekoa kuin tanssia, laulua ja ilonpitoa. Ruokakulttuuri erilaisine piirakoineen ja uuniruokineen on myös yhdistävä piirre, samoin tiiviiden sukulaissuhteiden värittämä tapakulttuuri. Sen sijaan Karjalan murteet poikkeavat alueellisesti toisistaan.

Läntisestä Suomesta poiketen etenkin Laatokan karjalaisilla on ollut kaksi eri uskontoa, luterilaisuus ja ortodoksisuus. Ortodoksisuuden piirteet ovat vahvasti esillä karjalaisissa kodeissa ikonien muodossa. Myös luostarit, kuten Konevitsa Laatokan rannalla kuuluvat ortodoksisiin piirteisiin.

Karjalan historiaa

Talvisota syttyi vuonna 1939 ja päättyi keväällä 1940 Moskovassa solmittuun rauhaan, jonka seurauksena Suomi menetti Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan Neuvostoliitolle. Yli 400 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa. Välirauhaa seuranneen jatkosodan aikana Suomi kuitenkin valtasi takaisin menettämänsä alueet ja karjalaiset pääsivät muuttamaan takaisin kotikonnuilleen. Pitkän asemasodan jälkeinen Neuvostoliiton suurhyökkäys kuitenkin ratkaisi sodan lopputuloksen. Syyskuussa 1944 solmitussa rauhansopimuksessa raja palautettiin talvisodan jälkeiselle paikalleen ja karjalainen heimo joutui evakkotaipaleelle toistamiseen. Karjalaiset sijoitettiin ympäri maata, kuitenkin niin, että saman paikkakunnan asukkaat sijoitettiin samalle paikkakunnalle jäljelle jääneeseen Suomeen.

Karjalaisuus tänään

Siirtokarjalaiset joutuivat sopeutumaan uusiin ympäristöihin ja rakentamaan elämäänsä uudelta pohjalta. Heidän mukanaan karjalaiset tavat tulivat rikastuttamaan läntisen Suomenkin elämää. Monet karjalaiset perinteet ovat vielä tänäänkin tuttuja: palmusunnuntain virpolorut ja karjalaiset piirakat.

Karjalaiset halusivat luonnollisesti pitää yhteyttä toisiinsa, vaalia rikasta kulttuuriaan ja valvoa omia etujaan sodanjälkeisessä Suomessa. Näitä asioita ajamaan perustettiin keväällä 1940 Karjalan Liitto. Kun yhteiskunnallinen sopeutuminen oli tapahtunut, liitto keskittyi karjalaisen kulttuurin vaalimiseen. Karjalan Liiton rinnalle perustettiin vuonna 1980 Karjalainen Nuorisoliitto. Nuorisoliitosta karjalaisia juuria omaavat ja karjalaisuudesta kiinnostuneet nuoret saivat oman kulttuuri- ja harrastusjärjestönsä. Kaksikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana Nuorisoliiton keskeisiksi toimintamuodoiksi ovat muodostuneet kansantanssi ja -musiikki, teatteri-ilmaisu sekä kädentaidot.

Karjalaista kulttuuria vaalitaan vuosittain lukuisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, kursseilla ja seminaareissa. Merkittävimmät ovat jokakesäiset Karjalaiset Kesäjuhlat, jotka järjestää paikallinen Karjala-seura ja alueen Karjalaisseurojen Piiri yhteistyössä Karjalan Liiton ja Karjalaisen Nuorisoliiton kanssa.

Karjalaisuuden symboleita

Karjalan vaakuna, punainen kultakruunuinen kilpi vuodelta 1562 on alun perin ollut Karjalankannaksen symboli, joka myöhemmin on sisällytetty myös Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakuntavaakunoihin. Vaakunassa on kaksi toisiaan iskevää kättä, jotka symboloivat alueella taistelleita läntistä Ruotsia ja itäistä Venäjää.

Karjalaisten laulu on eräs tunnetuimmista maakuntalauluista. Se kertoo Pekka Juhani Hannikaisen tekstillä sitkeästä ja peräänantamattomasta kansasta, joka vaikeuksienkin keskellä ja kauniin luonnon helmassa jaksaa iloita ja helisyttää laulun lahjaansa.