Heinjoki

Minun tarinani

Lilja Mettälä

Hämmennyn aina, kun minulta kysytään, mistä olen kotoisin. En tunne itseäni kirkkonummelaiseksi, vaikka kasvoin siellä vauvasta aikuiseksi. En myöskään tunne itseäni paimiolaiseksi, vaikka useampi vuosi Paimiossakin on vierähtänyt ensimmäisessä omassa kodissa. Koen, että pohjimmiltani olen kotoisin niiltä seuduilta, joilla sukuni viljeli maata monen polven ajan ennen syntymääni. Perimäni ulottuu moneen kolkkaan. Pelkästään Karjalassa sitä löytyy useammasta pitäjästä: Harlusta, Salmista, Impilahdelta ja Heinjoelta. Niiden lisäksi juuriani löytyy Pohjois-Pohjanmaan ja Satakunnan maaperästä. Aikamoinen sekametelisoppa siis. Samalla sanalla nimitti Heinjoelta kotoisin oleva mummoni tekemäänsä sekahedelmäsoppaa...

Lue täältä Liljan koko tarina!

Tarina Heinjoelta

Harvalla hyvä hevonen - Heinjoella tosi monella

Heinjoella osattiin jalostaa hevosia. Tammat ja oriit oli oivallettu myös myyntiartikkeleiksi, joilla tehdä hyviä kauppoja. Kun läheisissä, kasvavissa kaupungeissa, Viipurissa ja Pietarissa, tarvittiin jatkuvasti enenevässä määrin hevosia vaunujen vetäjiksi, Heinjoella tartuttiin toimeen, ja pitäjä nousi yhdeksi Karjalan voimakkaimmista hevoskasvatuspitäjistä.

Muolaan ja Heinjoen Hevosseura toimi jo1800-luvulla. Sen tavoitteena oli jalostaa suomenhevonen. Itsenäisen Heinjoen hevosmiehet muodostivat pitäjään oman seuransa, Heinjoen Hevosystäväinseura syntyi 1902. Seura liittyi mukaan Etelä-Karjalan Hevosjalostusliittoon, joka aloitti toimintansa viitisen vuotta myöhemmin. Jalostusyhteistyö toi tietoa ja taitoa, ja edisti hevostaloutta. Syntyi myös yhteisöllisyyttä, joka näkyi koko pitäjässä.

Heinjoen Hevosystäväin seurassa oli komeita jäärata-ajoja, hoito- ja tallikilpailuja, kursseja, juhlia ja arpajaisia. Hevosystäväinseura pani toimeen kantakirjaanottotilaisuuksia, joissa oli aina runsaasti hyvin hoidettuja ja valmennettuja hevosia. Heinjoelta myytiin jatkuvasti korkealuokkaisia siitos- ja käyttöhevosia. Hevoshoito- ja tallikilpailuissa menestyttiin. Kun Etelä-Karjalan Hevosjalostusliitto järjesti vuonna 1927 jäsenseurojen väliset kuntokilpailut, Heinjoen Hevosystäväin seura oli kirkkaasti ensimmäinen, sen saama palkinto oli 700 markkaa.

Ravirataa kaipailtiin pitkään. Kun sellainen sitten Ristseppälään saatiin, elettiin jo vuotta 1939. Avajaisajot olivat heinäkuun alussa. Viisi vuotta myöhemmin järjestettiin toiset ja viimeiseksi jääneet ravit. Vuosien myötä olivat monet siitosorien ja tammojen nimet tulleet tutuiksi monille, näitä olivat Alarikin-Kaima, Farmari, Kojo, Murron-Varjo, Kasto, Nopsa, Kukka ja moni muu.

Hevoskasvatuksessa ja -jalostuksessa päästiin Heinjoella hyviin tuloksiin. Kestävät, vireät, liikkuvat hevoset olivat pitäjälle ominaisia. Hevososaamista tarvittiin elinkeinoelämässä vielä pitkään sotien jälkeenkin. Ainutlaatuinen ja arvokas hevonen tarjoaa nyky-Suomessa ennen muuta monipuolisen harrastuksen.

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Heinjoki-nimen etymologiaa

Heinjoen pitäjä on saanut nimensä Heinjoesta, joka saa alkunsa Heinjoen rautatieaseman lähellä olevista lammista ja virtaa Vuokseen. Hein(ä)-alkuinen nimi on johtunut rannan ruohoisuudesta. Hein(ä)-alkuiset paikannimet ovat yleisiä eri puolilla osaltaan myös, koska luonnonheinä on ollut tärkeää kotieläinten ruokinnassa ja paikat, jossa heinää kasvoi, oli hyvä nimetä tällä perusteella.
Lähde: Laila Lehikoinen: Antreasta Äyräpäähän. Kotimaisten kielten keskus. Helsinki 2018.

HEINJOKI

Sijainti: Keski-Kannas. Naapuripitäjät: Antrea, Äyräpää, Muolaa, Kuolemajärvi ja Viipurin maalaiskunta. Heinjoen kirkolta oli matkaa Viipuriin 30 km.

Pinta-ala: 323,1 km², josta peltoa ja niittyä 22 %, metsää ja suota 72 %, vesistöä 6 %. Yli 50 järveä tai lampea.

Asukasluku v. 1939: 3669 hlöä.

Kylät: 16 kylää: Heikurila, Hevossaari, Koprala, Kämärä, Kääntymä, Kurvila, Lahdenperä, Pienpero, Pihkala, Pirilä, Pilppula, Ristseppälä, Rättölä, Savastila, Tuokkola ja Vamppala.

Koulut: 8 koulupiiriä. Ensimmäinen kansakoulu 1874. Kirjasto tuli jo 1846.

Liikenneyhteydet:
Maantiet: Vanha Pietarintie ja Viipuri-Heinjoki-Äyräpää -maantie (työt 1840-1927). Rautatie: Viipuri-Pietari -radalla Kämärän asema ja Kannaksen poikkirata Viipuri-Äyräpää. Kolme juna-asemaa: Pilppula, Heinjoki ja Ristseppälä.
Sotilaslentokenttä Ravikankaalla.
Vesitie: Vuoksi, josta Kaltovesi työntyy 10 km matkan kohti pitäjän keskustaa.

Elinkeinot: maa-, metsä- ja karjatalous sekä hevostalous. 4 kettutarhaa, sahoja, myllyjä, Kämärän Alahovin kasvihuoneet, Weibelin juustola Ristseppälän hovissa sekä puusepät, sepät, nahkurit ja suutarit, 9 yksityiskauppaa ja 2 osuuskauppaa, joilla oli yhteensä 6 myymälää, apteekkitoimintaa 1922.

Yhdistykset: Heinjoen Maamiesseura 1899, Heinjoen Hevosystäväin Seura 1902, Martat 1909. Laulu-, raittius-, nuoriso- ja urheiluseuratoimintaa, Lotta Svärd- ja suojeluskuntajärjestöt.

Rahaliikenne: osuuskassat ja Heinjoen Säästöpankki.

Muuta: Heinjoki oli osa Muolaata, kunnes sai itsenäisen hallinnon 1869.

Nähtävyys: Vetokallio. Kivikaudella Äänisjärven ja Laatokan vesimassat virtasivat Heinjoen Vetokallion yli Suomenlahteen, kunnes maan nousun seurauksena uusi lasku-uoma, Neva, puhkesi noin 1300 eaa. Vesireitti Viipurinlahdelta Laatokkaan oli kulkukelpoinen vielä pari tuhatta vuotta, mutta maan jatkuvan nousun myötä järvet alkoivat erota toisistaan ja veneet piti vetää kuivan paikan yli Vetokallion kohdalla. Myöhemmin, 1800-luvulla, Vuoksen alajuoksun virtausta muutettiin puhkaisemalla Taipaleen kannas, ja perkaamalla Kiviniemen Kannas. Nyt Vetokallio jäi täysin kuiville. Näiltä seuduin on peräisin myös useita kivikautisia esineitä, joita on esillä Kansallismuseossa.

Heinjoki-Säätiö
Heinjokelainen-lehti
Facebook-ryhmä: Juuret Heinjoella

Heinjoen epävirallinen perinnevaakuna.

Heinjoen suvut ja kartanot

Heinjoki oli Ruotsin ja Venäjän lahjoitusmaa-aluetta, mutta selvisi siitä ajasta suhteellisen vähällä. Talonpojat ja säätyläiset ostivat tiloja vapaiksi 1830-luvulta lähtien, valtio oli ostajana 1870-luvulla ja jakoi suurtiloja lunastettavaksi perintökirjoilla.

Ristseppälän hovi. Hovin perusti Reinhold Wilhelm Grotenfelt “Ruottiveltti” ja oli suurin maanomistaja aikanaan. Hän osti koko itäisen osan pitäjää. Grotenfeltin kuoleman 1899 jälkeen valtio osti tilan, ja vuosina 1915-1917 Ristseppälän talonpojat saivat lunastaa maansa perintökirjoilla.

Kämärän Alahovi. Rakennettiin 1900-luvun alussa. Kasvihuoneita oli 30. Dan Ward aloitti ruusujen kasvattamisen 1920-luvulla.

Sukunimiä: Hallenberg, Hynninen, Hyytiäinen, Markus, Mustonen, Parikka.

#MinunJuureni -sarjassa nuoren polven karjalaistaustaiset henkilöt kertovat omista sukujuuristaan ja karjalaisuudestaan. Esittelemme karjalaisia pitäjiä tarinoiden kautta.
Hankkeen toteuttavat Karjalainen Nuorisoliitto ja Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liitto. Yhteistyökumppanina on Karjalaisten Sukuyhteisöjen Liitto.

Seuraa meitä myös Facebookissa!