Lumivaara

#MinunJuureni -sarjassa nuoren polven karjalaistaustaiset henkilöt kertovat omista sukujuuristaan ja karjalaisuudestaan. Vuoden 2021 aikana esittelemme karjalaisia pitäjiä tarinoiden kautta.
Hankkeen toteuttavat Karjalainen Nuorisoliitto ja Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liitto. Yhteistyökumppanina on Karjalaisten Sukuyhteisöjen Liitto.

Seuraa meitä myös Facebookissa!

Minun tarinani

Katariina Murtolahti

Juureni ovat Savossa, Hämeessä ja Karjalassa Lumivaaran Kalksalossa, jossa pappani Lauri Nokelainen syntyi kaksoisveljensä Einon kanssa vuonna 1939. Vanhemmat olivat Jaakkimassa syntyneet Aili (o.s. Laukkanen) ja Matti Nokelainen. Kaksosten kerrotaan syntyneen etuajassa ja synnytyksen lähteneen käyntiin, kun Aili-äiti hyppi pellolla ojien yli. Tuon ajan ”keskoskaappina” toimi uuninpankko. Toinen kaksosista, Eino, menehtyi hieman yli vuoden ikäisenä.

Tein maisterintutkielmani karjalaisuudesta ja haastattelin sitä varten lumivaaralaisjuurisia henkilöitä. Samalla päädyin miettimään omia ajatuksiani karjalaisuudesta ja totesin, että stereotypioihin ne pitkälti liittyvät. Opin haastatellessani, että karjalaisuus on loppujen lopuksi varsin monipuolista ja moninaista – eihän niin suurta joukkoa ihmisiä voi laittaa yhteen muottiin!

Vieraanvaraisuus kuitenkin sopii karjalaiseen kuin karjalaiseen. Meillä jos joku on kylässä sopivasti, niin kutsutaan samaan pöytään syömään ja vähintään juomista ja pientä kastettavaa tarjotaan muutenkin. Vastaavaa tyyliä ovat toteuttaneet muutkin, jotka ainakin osittain karjalaisiksi itsensä mieltävät. Tätä tapaa on erinomaisesti toteuttanut myös mammani Marjatta, vaikka hän onkin paljasjalkainen hämäläinen, toki lumivaaralaisen kanssa naimisissa! Parhaimmillaan saa vielä meniäisiä lähtiessään kotimatkalle.

Nokelaisten suvun Lumivaarasta tuomia esineitä on jonkin verran Virtain Killinkoskelle rakennetussa talossa, jota nykyään asuttaa pappani veljen Eeron leski Seija. Lisäksi pieni määrä esineistöä on myös papallani Lassella. Ennemminkin Karjala elää jutuissa ja muistoissa, kuten tuossa kaksosten keskoskaappijutussa. Lisäksi pappa kertoo hienosta Laatokasta ja siellä seilanneista laivoista, sillä ”Laatokkahan on kuin meri”. Näitä juttuja on kuullut myös tyttäreni Helmi. Tällä tavalla muistot ja etenkin Karjalan merkityksellisyys säilyvät sukupolvelta toiselle.

Yksi asia minua on aina mietityttänyt, nimittäin se, että papalla on ollut vain hyvää sanottavaa heidän sukuaan Rautiossa asuttaneesta Nikulan Martasta. Usein olen kuullut puhuttavan, kuinka huonoihin paikkoihin evakot joutuivat asumaan. Vaan toisin kävi Nokelaisille! Martta oli kuulemma mukava ja hieno nainen, jolla oli sulho ”Ameriikassa”. Sulho ei tiettävästi koskaan tullut Suomeen, mutta lähetti Martalle tavaraa, joka varmasti oli Suomessa tuohon aikaan hyödyksi. Pappani ja mammani ovat käyneet yhdessäkin Marttaa tapaamassa, eli hyvät välit säilyivät senkin jälkeen, kun Nokelaiset olivat muuttaneet pois Martan luota.

Kävimme papan kanssa Lumivaarassa vuonna 2017 Jaakkiman Sanomien lukijamatkalla. Se oli outo reissu – emme päässeet Kalksaloon, koska sinne johtavalla kannaksella oli vartija vastassa ja tie poikki. Emme päässeet myöskään Valamon luostariin, koska lähtijöitä ei ollut tarpeeksi yksityiskuljetusta varten eivätkä reittialukset vielä kulkeneet. Kaksi suurinta ja odotetuinta käyntikohdetta jäi näkemättä. Kenties niin oli tarkoituskin, sillä nyt Lasse-pappakin muistelee reissua niin, että Putin oli tuolloin matkalla Karjalassa ja sen vuoksi emme päässeet näihin kohteisiin. Pappaa ei ilmeisesti haitannut yhtään, että kohteet jäivät näkemättä, ja hän sanoikin olevansa enemmän harmissaan minun puolestani, ”sillä minähän olen ne paikat jo nähnyt”. Tärkeämpää papalle olikin reissussa oleminen! Omasta mielestäni mielenkiintoista oli kuulla muutamaa vuotta pappaani vanhemman miehen kertomuksia Lumivaarasta ja soittaa Lumivaaran kirkon kelloa. Hyvä käyntikohde oli myös Huuhanmäki Lahdenpohjassa lähellä Huuhkanmäen asemaa. Tässä luonnonkalliossa sijaitsi vuosina 1943–1944 Suomen armeijan komentopiste, ja nykyään siellä on museo.

Kenties vielä toisenkin kerran käyn Lumivaarassa. Jospa silloin pääsisin myös Kalksaloon ja Valamoon! Korona kun hellittää, niin lapset ja tavarat mukaan, ja ei kun matkaan!

Katariina Murtolahti (o.s. Nokelainen), 30, antropologi, sosionomi, evakon lapsenlapsi, Forssa

Lue täältä Katariinan opinnäytetyö "Lumivaaralaista sukua". 

Katso täältä "Lumivaaralaista sukua" -video.

Tarina Lumivaarasta

Huhtikuiset jakopäivät 

Lumivaarassa oli huomattavan suuret yhteismetsäalueet, joiden historia ulottuu 1800-luvulle. Tuolloin alue kuului vielä Jaakkimaan. Vuonna 1887 erotettiin kaksi metsämaata kruununpuistoksi, jonka pinta-ala oli n. 3384 hehtaaria. Kruununpuisto muutettiin yhteismetsäksi vuonna 1910. Yhteismetsää oli määrä käyttää järkiperäiseen metsänviljelyyn. Uuden pitäjän muodostuessa 1923 nämä metsäalat jäivät Lumivaaran kunnalle. 

Yhteismetsän omistajaosakkaita oli lähes 800. Yhteismetsällä oli oma metsänvartija, jolla oli valtakirjat kaikilta osakkailta ja täten valtuudet hoitaa hakkuut, puukaupat ja muut metsänhoitoon liittyvät asiat ammattitaitoisten metsänhoitajien tuella. Yhteismetsä oli Lumivaaran suurin työnantaja. Sen hakkuutyöt ja puunajot pyrittiin antamaan vaikeimmassa taloudellisessa tilanteessa oleville.

Osakkaat saivat ostaa poltto- ja rakennuspuita, ja yhteismetsä myönsi heille myös lainoja. Puiden hinta samoin kuin lainojen korot ja lyhennykset vähennettiin asianomaisen metsätulosta. Yhteismetsän tuotosta tehtiin myös lahjoituksia. Suurimpia tuen saajia olivat Lumivaaran kunta ja seurakunta; esimerkiksi Lumivaaran kirkon rakennusrahasto sai 300 000 markan avustuksen.

Lähialueen puunostajia olivat mm. lumivaaralainen Akkaharjun Saha sekä Lahdenpohjassa sijainneet Laatokan Puu Oy ja Annalan Saha. Lisäksi Pitkäranta Oy sekä Käkisalmen sahat ostivat yhteismetsän puita.

Yhteismetsän puunmyynnin suurtapahtuma oli huutokauppa, joka pidettiin yleensä Viipurin Seurahuoneella. Ostajina olivat suurliikkeiden johtajat ja edustajat. Tuotteiden laatu oli yleensä erinomainen, joten hinnat nousivat yleistä hintatasoa korkeammalle.

Jakopäivinä rahat haettiin pankista Lahdenpohjasta, ja varsinainen jako toimitettiin kirkonkylä Kumolan kunnantalolla kahtena päivänä ja Ihalan kylässä yhtenä päivänä. Jaot toimitettiin kylittäin ja talonumeroittain. Suurin jaettava summa oli vuonna 1937, jolloin tuottoa oli kertynyt 1.704.120 markkaa.

Rahanjaossa olivat paikalla kasööri, kunnan ja seurakunnan veronkantajat sekä ulosottomiehet. Kunkin osakkaan tuotosta otettiin ensin päältä kunnallis- ja kirkollisveroa sekä lainat korkoineen. Monesti oli päältä otettavana muitakin vähennyksiä; oli annettu ennakkoa ja niille tuli laskettavaksi korkoa, oli annettu velaksi kotitarvepuita yms. Joukossa istui myös Kauppa-Eemeli, joka otti vastaan kauppalaskuista kertyneet velat ja lehtitilauksien maksut. Kaikkien näiden jälkeen loput sai osakas, jos oli vielä jotain taskuun pantavaa. Jakopäivinä paikalle kerääntyi muutakin toimintaa. Rihkamakauppiaat löysivät sinne tiensä, joten yleensä jakopäivinä olikin pienet markkinat.

Lumivaara-nimen etymologia

Pitäjän nimi on ns. harkinnaisnimi eli virallista käyttöä varten luotu nimi. Siksi valittiin pitäjän alueella olevan vaaran nimi. Vaaran nimi puolestaan johtuu kertoman mukaan siitä, että vaaran rinteet keräsivät talvisin paljon lunta. Pitäjässä oli myös Lumivaara-niminen mäki ja sen läheisyydessä Lumivaarankangas ja Lumivaaransuo. Lisäksi pitäjässä oli myös koski nimeltään Lumivaarankoski.

Lähde: Laila Lehikoinen, Antreasta Äyräpäähän (2018)

Lumivaaran sukuja ja henkilöitä

Lumivaarassa 10 yleisintä lumivaaralaista sukunimeä olivat: Kaartinen, Ahokas, Rapo, Nukarinen, Kuismin, Pakkanen, Matikainen, Tirri, Pitkänen, Heinonen.

Lumivaaraan liitetään monen tunnetun henkilön sukujuuria. Kansanedustajina ovat toimineet mm. Marjo Matikainen-Kallström, Esko Kurvinen, Markku Laukkanen, Irja Tulonen ja Lauri Oinonen.

Taiteilijoista Hanskin sisarusten (Anna, Janus ja Pinja Hanski) sekä Aki ja Mika Kaurismäen sukujuuret johtavat Lumivaaraan. Urheilijoista Teemu Selänne ja Jari Litmanen ovat sukutaustaltaan lumivaaralaisia.