Impilahti

Minun tarinani

Lotta-Sofia Saahko

Kotona Impilahden Pitkärannalla auringon nousu näkyi kultaisena heijastuksena Valamon luostarin kupoleissa. Aina tuoksui omenoille. Luostarissa kasvatettiin omenoita, ja laivat kuljettivat niitä Laatokkaa pitkin Pitkärantaan. Lapset leikkivät pyörän vanteilla hiekkarannalla, jota sanottiin Savilinjaksi. Isällä oli tapana tuoda työpäivän päätteeksi pojilleen nekkuja läheisestä leipomosta. Mamma Anastasia ja tata Feodor olivat kumpikin töissä Pitkärannan sellutehtaalla. Evakkomatkan jälkeen heidän nimiksi muutettiin Nasti ja Heikki.

Vaikka en ole itse koskaan käynyt Impilahdella, pystyn näkemään Pitkärannan sieluni silmin. Olen kuullut isoisäni Jorma Saahkon kertovan lapsuusmuistojaan hänen kotiseudultaan Impilahden Pitkärannasta. Perhe joutui lähtemään sieltä evakkoon pappani ollessa 4,5-vuotias. Koen, että minulla on erittäin vahvat impilahtelaisjuuret. Esineitä meille ei ole kulkeutunut Karjalasta kuin papan vanhempien vihkikuva. Se on nyt suurennoksena papan keittiön seinällä.

Kirjoitin kesällä 2020 kirjan Jorma-papan lapsuudesta ja nuoruudesta Karjalan evakkona. Kirjan teon myötä myös Impilahti tuli minulle tutuksi. Kirjani Papan kanssa kahvilla kertoo evakkolapsen tarinan lapsen ja nuoren näkökulmasta. Käsittelen siinä myös laajasti, kuinka evakkous ja karjalaisuus näkyy vielä minussakin, kolmannen polven impilahtelaisessa. Uskoisin, että monet luonteenpiirteeni ovat sieltä lähtöisin: iloisuus, esiintymistaito, musikaalisuus, positiivisuus. Mutta myös ylisuorittaminen, oman paikan lunastaminen töitä tekemällä ja eräänlainen juurettomuus.

Lotta-Sofia Saahko, 27, FM, näyttelijä, sisällöntuottaja ja kirjailija, evakon lapsenlapsi

Linkkejä:

Lotan ja papan Youtube-kanava

Papan kanssa kahvilla Adlibriksessa

Papan kanssa kahvilla -äänikirja BookBeatissa

Kokeile tästä ilmaiseksi BookBeatia 1 kk ja kuuntele Papan kanssa kahvilla -äänikirja

Tarina Impilahdelta

Hyvien kalasaaliiden aikana nuottakunnat kilpailivat, mikä niistä pääsee ensimmäisenä Laatokalle. Aamuyöstä tehdään lähtöä. Varoiksi pimennetään ikkunat, ettei niistä näkyvä valo paljastaisi naapurinuottakunnalle lähtövalmisteluja. Sitten oikean hetken tullen tehdään äkkilähtö jäälle. Pahus sentään, kun toinenkin retkikunta purkautuu samaan matkaan. Ei auta muu kuin antaa hevosille piiskalla loimeen. Kumpi ensin kerkiää paremmalle apajapaikalle? Voittaja valtaa sen ja hävinneen on yritettävä onneaan muualla. 

Kiivastuksissaan hävinneet nimittelevät voittajia vähemmän mairittelevilla lempinimillä: ”Ryssän nuotta”, ”Röhän nuotta”, ”Komun nuotta” ja ”IKL:n nuotta”. 

Siikaa, kuhaa vieläpä lohtakin nousee apajista. Saalis kuljetetaan kylään, jonne on kertynyt kalakauppiaita, ”kalaruoassolija” ostamaan nuottien antimet. Siinä ”Muarien Vana”, Nykäsen Jaakko poikineen ja monet muut alkavat kysellä hintoja ja tinkiä niistä. Kaupat aina syntyvät ja kaloja viedään edelleen Helsinkiin saakka.

Lähde:  Simo Härkönen: Impilahti - kirja : Impilahden pitäjän historia- ja muistojulkaisu. Impiranta-Säätiö 1950

Impilahti-nimen etymologiaa

Impilahti kätkee nimeensä immen. Nimi on paljon vanhempi kuin Impilinnat, joten itse impikin lienee eri perua. Ikää Impilahti-nimellä on ainakin 500 vuotta. Siihen liittyy tarinoita, joista useissa viitataan hukuttautuneeseen neitoon. Kalavalassa kerrotaan Ilman immestä, joka ui meressä ja jonka polvelle sotka teki pesän. Toinen taru kertoo pitäjän nimen johtuneen Impilahteen etelästä päin ryöstetyistä neidoista ja kolmas Impilahteen hukkuneesta neidosta.  

Lähteet: Kotimaisten kielten keskus , A.A.A. Laitinen: Impilahden pitäjän ja seurakuntain historia. Impilahti-Seura 2006 (alkuperäinen 1938), toinen uusintapainos 2020