Hiitola

#MinunJuureni -sarjassa nuoren polven karjalaistaustaiset henkilöt kertovat omista sukujuuristaan ja karjalaisuudestaan. Vuoden 2021 aikana esittelemme karjalaisia pitäjiä tarinoiden kautta.
Hankkeen toteuttavat Karjalainen Nuorisoliitto ja Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liitto. Yhteistyökumppanina on Karjalaisten Sukuyhteisöjen Liitto.

Seuraa meitä myös Facebookissa!

Jani Jokinen

Minun tarinani

Jani Jokinen

Hei ny!

Juu ni tua mää ole tualt noi Satakunnast, Kiukaisist semmosest piänest Harola kyläst mikä o erellee ittel tärkee ja rakas paikka. Vanhempani ja isovanhempani äitini puolelta asuvat myös siellä, ihan meidän naapurissa. Äidin äiti eli Eila-mummu on Laatokan Karjalasta. Hän on Hiitolan Pukinniemestä, Koponen tyttönimeltään. Isopappani, mummun isä Mikko Koponen ol Sakkola porsait...

Lue Janin koko tarina täältä.

Tarina Hiitolasta

 

Karjalainen suurperhe

Hiitolassa säilyi eräs merkittävimmistä karjalaisista instituutioista, suurperhe, jossain määrin toiseen maailmansotaan asti. Suurperheympäristö vaikutti monin tavoin karjalaiseen ajattelutapaan. Suurperheen jäseninä lapset ja nuoret kasvoivat sekä toistensa että vanhempien ihmisten kunnioittamiseen. Nuoret oppivat suurperheissä sitä elämänviisautta, jolle koko muinaiskarjalainen, kalevalainen talonpoikaiskulttuuri perustui. Hiitolan ja Ilmeen viimeisiä todellisia suurperheitä olivat Bragge Marjakoskella, Pörsti Salokilpolan Kokkoahossa, Varjus Tounaan Haapalahdessa ja Kemppinen Ilmeen Niemessä. Viimeksi mainittu lienee ollut suurin: siinä oli perheen suurimmillaan ollessa 54 ihmistä, 50 lehmää ja 10 hevosta. Tupia oli kaksi ja niiden välissä porstua, jossa oli kaksi ovea, toinen tanhualle ja toinen karjapihalle päin. Marjakosken suurperheessä oli 48 henkeä. Ruokaa keitettiin suurissa padoissa. Syöjiä oli monessa pöydässä, mutta aikuiset miehet söivät kaikki samassa pöydässä; naiset söivät lapsineen eri pöydissä.

Lähde: Iivar Kemppinen (1972): Hiitolan kylähistoria.

Hiitola-nimen etymologiaa

Nimi Hiitola on johdos sanasta hiisi, jolla etenkin Länsi-Suomen varhain asutuilla alueilla on ollut merkitys ’pyhä metsä, uhripaikka’ ja Itä-Suomessa myös ’syrjäinen paikka’. Hiitolan nimi voisi viitata siihen, että kylässä, jota nimi on aluksi tarkoittanut, on ollut uhripaikka tai että kylä on saanut nimensä syrjäisyytensä takia. On myös mahdollista, että nimen taustana on henkilönnimi Hiitonen tai Hiitolainen, jonka nimisiä onkin asunut näillä seuduin. Esimerkiksi Impilahdelta on merkitty asiakirjaan vuonna 1640 Heicki Hidolainen.

Lähde: Laila Lehikoinen (2018): Antreasta Äyräpäähän.

HIITOLA

Pitäjän maapinta-ala 1939
: 423 km².

Asukasmäärä 1939: 8265 henkilöä, kyliä 40.

Koulut 1939: 15 kansakoulua (Asemakylä, Hiitolankylä, Hömmö, Kilpola, Kokkola, Koski eli Kosenmuoni, Kopsala, Kuoksjärvi, Marjakoski, Mustola, Nehvola, Peräkylä, Pukinniemi, Raivattala ja Vaavoja).

Elinkeinot: Maanviljelys, sahateollisuus (esim. A. Ahlström Oy:n Pekonlahden saha omine laivastoineen), tiilitehtaita, kaksi voimalaitosta. SOK:n sota-aikana rakentama Haukkavaaran tiilitehdas oli aikanaan Euroopan uudenaikaisimpia.

Muuta merkittävää: Hiitola oli rautateitten risteysasema. Aseman lähellä on 50 m korkea Linnavuori ja Laatokan rannalla kaunis Kilpolan saaristo. Pitäjän halki virtaa Kokkolanjoki eli Hiitolanjoki, joka saa alkunsa Suomen puolelta Rautjärveltä ja laskee Laatokkaan. Joki on uhanalaisen Laatokan lohen tärkeimpiä lisääntymisalueita.

Hiitolaiset ry:n sivut

Hiitolan pitäjäseuran sivut

 

”Syntynyt siellä kotiseudullaan, ollut siellä kotona, vain siellä, sen jälkeen elänyt evakkona, evakkona koko elämänsä, pärjännyt yleensä kyllä, jopa menestynyt… siinä sivussa elvyttäneet Suomen talouselämän, rikastuttaneet kirjallisuutta, luoneet taidetta, parantaneet suomalaisten rotuominaisuuksia naimalla hämäläisiä, levittäneet tasa-arvoisuutta ja demokratiaa Pohjanmaalle, sovitelleet satakuntalaisten riitoja, liennyttäneet uusmaalaisten jäykkyyttä ja kutitelleet heidän ylhyyttään, tulleet toimeen jopa savolaisten kanssa.”

Eeva Kilpi (1983), Elämän evakkona

 

Hiitolan sukuja

Hiitolan – Kurkijoen sukututkimuspiirin sivuston mukaan 10 yleisintä sukunimeä itsenäisyyden ajan Hiitolassa (vv. 1850–1949 kuolleiden mukaan) olivat: Kiuru, Lankinen, Ahokas, Riikonen, Bragge, Parkkali, Kekki, Tontti, Savolainen ja Huuhka. Hiitolan historian (1958) mukaan näistä Ahokas, Huuhka ja Riikonen olivat ns. kantasukuja eli jo ennen Ruotsin vallan aikaa seudulla asuneita ja sinne ns. ruptuurisodan jälkeenkin jääneitä (ja luterilaisiksi kääntyneitä/käännytettyjä) sukuja.

Hiitolasta on lähtenyt maailmalle monen alan osaajia. Juho Paksujalka (s. 29. huhtikuuta 1883) oli suomalainen poliitikko, maanviljelijä Jaakko Paksujalan ja Maria Karvosen jälkeläinen. Hän oli itsekin maanviljelijä ja toimi Maalaisliiton kansanedustajana vuosina 1933–1936 ja 1939–1948.

Väinö Heikki Vainio (s. 16.10.1892), kirjailijanimeltään V. H. Vainio, oli suomalainen jääkärikenraalimajuri, pioneeriupseeri ja kirjailija. Hänen hiitolaiset vanhempansa olivat maanviljelijä Simo Vainio ja Maria Bragge.

Kirjailija Eeva Karin Kilpi (o.s. Salo, s. 18.2.1928) syntyi Hiitolassa Raivattalan kylässä. Hänen isänsä toimi puutavarakauppiaana ja mummi piti asemaravintolaa. Kilven tuotanto käsittää yli 30 teosta, joista osa runoutta ja osa proosaa. Teoksia on käännetty 20 kielelle.

Martti Olavi Talvela (s. 4.2.1935) oli yksi kansainvälisesti menestyneimmistä suomalaisista oopperalaulajista. Hiitolaiset vanhemmat olivat maanviljelijä Toivo Johannes Talvela ja emäntä Nelly Ester Pennanen.

Hiitolaisista kartanoista Ehrnroothin suku liittyy Asilan kartanoon ja Pukinniemenhoviin. Laurolan Kartano (hovi) oli Grigorkoffien suvun hallussa vuoteen 1909 asti, yhteensä 103 vuotta. Tämän jälkeen omistajana oli mm. johtaja H. Paersch ja J. Siren.

Hiitolassa oli kolme Skyttä-sukuhaaraa, joiden yhteyksiä ei vielä täysin tunneta. Sukua on asunut monella paikkakunnalla.

Lisätietoa: Hiitolan-Kurkijoen sukututkimuspiiri