Tarina Kurkijoelta

Naimakaupat Kurkijoella

Ennen vanhaan Kurkijoella morsiamen kuului viedä sulhasen kotiin "tupakaisia" eli nyytillinen villasukkia kaikille sulhasen sukulaisille. Häät oli ennen pitkät, ne kestivät lauantaista tiistaihin. Anna-Loviisa Koho (s. 1874) kertoo ohessa vanhoista kurkijokelaisista hääperinteistä. Haastattelu on vuodelta 1962.

Kuuntele tästä Anna-Loviisan kertoma tarina

Lisää tarinoita Kurkijoelta voi kuunnella Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) sivuilta

Kurkijoki-nimen etymologiaa

Kurkijoki on saanut nimensä kirkon lähellä olevasta virtaavasta Kurkijoesta, joka laskee Laatokkaan. Kuikan ja kurjen nimitykset ovat Suomen paikannimistössä tavallisimpia lintujen nimityksiä. Kurkijoen ruotsinkieli-nen nimi Kronoborg on saanut aiheensa kirkonkylässä sijainneesta Linnavuoresta, jolla on keskiajalla ollut linna ja siihen kuuluneita valleja. Kronikkatiedoissa Kurkijoki mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1396.

Lähde: Laila Lehikoinen (2018): Antreasta Äyräpäähän. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja: Luovutetun Karjalan pitäjien nimet.

KURKIJOKI

Sijainti: Kurkijoki oli Laatokan rantapitäjä, Suomen puolelle jääneen Parikkalan rajanaapuri.

Pinta-ala: 536 km²

Asukasmäärä 1939: 10 032 henkilöä.

Kylät: Kurkijoella oli 37 kylää. Merkittävimmät asutuskeskukset olivat kirkonkylä (Lopotti) Laatokan rannalla ja Elisenvaara, rautateiden merkittävä risteysasema.

Oppilaitokset: 17 kansakoulua. Sorjon kylässä oli myös ruotsinkielinen kansakoulu. Elisenvaaran Yhteiskoulusta valmistuivat ensimmäiset ylioppilaat v. 1935. Kurkijoella oli kolme merkittävää maatalousoppilaitosta: Kurkijoen Maamiesopisto kirkonkylässä (Lopotissa), Kurkijoen Maanviljelyskoulu ja Itä-Karjalan tietopuolinen karjanhoitokoulu Elisenvaarassa.

Elinkeinot: Kurkijoki oli kehittynyt ja tuottoisa maanviljelyspitäjä. Elisenvaaran risteysasema nosti liikenteen pitäjän toiseksi suurimmaksi elinkeinoksi. Kurkijoki tunnetaan hevospitäjänä, Kurkijoella valmistetut vempeleet (luokit) ja hevospiiskat tunnettiin kautta maan.

Muuta merkittävää: Kurkijoen ”suurpogosta” mainitaan jo 1300-luvulla, se oli merkittävä kauppapaikka, jonka kukoistuksesta jo viikinkiaikana kertovat rikkaat muinaislöydöt. Kurkijoella oli kaupunkioikeudet 1600-luvun lopulla. Nykyisin Kurkijoen kirkonkylä on parhaiten suomalaisajalta säilynyt kirkonkylämiljöö luovutetussa Karjalassa.

Kurkijoki-Seura ry

Kuuntele täältä Kurkijoen valssi (YouTube)

Tutustu Kurkijokelainen-lehteen

Kurkijoen sukuja ja henkilöitä

Kurkijoen 10 yleisintä sukunimeä vuosina 1850–1949 olivat: Heinonen, Torikka, Kojo, Hämäläinen, Kiiski, Lankinen, Ijäs, Kemppinen, Nenonen ja Jussilainen.

Tunnettuja kurkijokelaisjuurisia:

Presidentti Lauri Kristian Relander (1883–1942). Relander oli Suomen presidentti vuosina 1925–1931. Hänen isänsä Evind Relander oli Kurkijoen Maanviljelyskoulun johtaja ja äitinsä Gertrud (o.s. Olsoni) Kurkijoen rovastin tytär.

Hiihtäjäsuuruus Veikko Hakulinen , ”Haku-Veikko” (1925–2003). Veikko voitti hiihtourallaan mm. kolme olympiakultaa ja kolme maailmamestaruutta.

Urkutaiteilija Tauno Äikää (1917–2008). Ihojärveläisen maanviljelijän poika soitti Kurkijoen kirkon urkujen jälkeen monen kirkon urkuja sekä kotimaassa että konsertoidessaan Euroopassa ja Amerikassa. Nykypolvelle tunnetumpi kurkijokelaisjuurinen musiikkimies on oopperalaulaja, baritoni Waltteri Torikka (s. 1984).

Kenraaliluutnantti Lauri Koho (1926–2014) tuli tunnetuksi vaativissa kansainvälisissä tehtävissä. Hän toimi 12 vuoden ajan YK:n pääsihteerin palveluksessa, mm. Egyptin ja Israelin vuoden 1967 sodan jälkimainingeissa.

Lähde: Hiitolan-Kurkijoen sukututkimuspiiri