Kirvu / naisen puku

Perheessäni on vaalittu kansallispukuperinnettä niin kauan kuin muistan. Isommat siskoni saivat pukunsa teineinä, 1950-luvulla. Kirvun pukua ei silloin vielä edes ollut, mutta siskoillani olivat Antrean, Koiviston ja Hauhon puvut. Perintökaluna kulki myös Kirkkonummen tytön puku. Isot tytöt kulkivat puvuissaan nuorisoseuraliikkeen kesäjuhlissa kulkueissa airueina ja muissa tehtävissä.

Kun en enää mahtunut tuohon Kirkkonummen pukuun, käytin vaihtelevasti isojen siskojen pukuja. Mieluisin oli Koiviston puku. Oppilasorkesteri esiintyi välillä kansallispuvuissa, ja erilaisissa juhlissa tuli käytetyksi maailman mukavinta juhla-asua.

Lukioiässä ollessani, 1970-luvun alkupuolella, isä sitten päätti, että kuopukselle pitää hankkia puku. Silloin Vuorelmalta sai jo Kirvun pukuja ja valinta oli selvä: isän kotipitäjän puku sen oli oltava.

Oli se kyllä riemun päivä, kun puvun sain! Olen aina viihtynyt kansallispuvuissa. Ja kun oman kansallispuvun sai pukea päälle, niin olihan se kotoisaa ja juhlavaa.

Puvulla on ollut ajoittain paljon käyttöä, ajoittain vähemmän. Aktiivisella kansantanssikaudella pukuun tuli tehdyksi kaikenlaisia lisäosia, vaihtopuseroita, sukkanauhat, alushame, lettinauhat… Tossuja on tarvittu useita. Puserot ovat kuluneet ja uusia on ommeltu. 

Kansallispuku on ”kehittynyt” valtavasti 1970-luvun versiosta, sen historiaa on tutkittu ja käyttöä määräilty milloin tiukkapipoisesti, nyt jo keveämmin. Naineen naisen huntumallit on kaivettu jostain kätköistä ja minullakin sellainen nyt on.

Kansallispukuni on venynyt käyttäjänsä mittojen mukana. Ensin otettiin kaikki saumanvarat auki, sitten liiviin tehtiin kiilat ja hameen vyötäröä löysäiltiin. Suutari jatkoi lappavyötä. Nyt puku on jo taas vähän väljä.  Mutta sama puku, aina vaan…

On se ihana!

Hannele Inkinen, evakon lapsi

Kuvat: Foto-Vanhanen, Järvelä ja Heikki Jääskeläinen

Puvun on suunnitellut Tyyni Vahter, kirvulaisten pitäjäseuran tilauksesta vuonna 1953.

Yksinkertaisen paidan kapeassa pystykauluksessa on punasävyistä ompelukirjontaa. Hame on tummansinistä villakangasta, tiheästi laskostettu ja laskokset on prässätty. Hameessa on leveä punainen verkahelmus. Valkoisessa esiliinassa on punaisia kudottuja raitoja ja sinipohjaisia pitsejä. Reunapitsi kiertää myös esiliinan sivuja. Liivin päälle puettavasta ruskeasta nahkaisesta lappavyöstä riippuvat vyölliset. Liivi on tummansininen ja ulottuu hieman vyötärön alapuolelle. Se kiinnitetään piilohakasilla. Neidon päähine on sykeröt, joista riippuvat pitkät tupsulliset nauhat. Aikuinen nainen pukeutuu suurehkoon huntuun.  Sukat ovat valkeat ja kengät joko mustat nauhakengät tai nahanväriset lipokkaat.

Pukua myy Suomen Perinnetekstiilit Oy, lukuun ottamatta huntua.

Lähteet:  www.kansallispuvut.fi, Suomen Perinnetekstiilit Oy, Karjalaisia kansallispukuja (1982), Kirvun kirja (1954).