Äyräpää / naisen puku

Merja Laitikas
Sirkka Seppälä

Kansallispuvut ovat kuuluneet elämääni aina. Äitini Sirkka Seppälä, o.s. Kuparinen, ohjasi kansallispukukursseja eri kansalaisopistoissa Päijät-Hämeessä ja toimi myös oppaana Messilän kansallispukunäyttelyssä useampana kesänä. Minä harrastin kansantansseja pienestä pitäen, kansantanssiharrastuksen aloitin 7-vuotiaana.

Minulla oli erilaisia pukuja, jotka vaihtuivat iän myötä. Esiintymispukuina käytimme Hollolan ja Antrean kansallispukuja. Koiviston kansallispuvun valmistin itse äitini ohjaamalla kurssilla. Viimeisimpänä ja rakkaimpana pukuna on äidiltäni perinnöksi saamani Äyräpään puku.

Helmi Vuorelman ja muiden kansallispukutarvikkeita myyvien liikkeiden valikoimat tulivat tutuksi, kun lajittelimme käsityöliikkeessämme MeSissä asiakkaillemme tulevia tarvikepaketteja. Kansallispukujen valmistus oli erittäin suosittua 1980-luvun loppupuolella.

Äitini Sirkka syntyi Karjalankannaksella, Äyräpään pitäjässä, Vuosalmen kylässä vuonna 1943. Hän oli vuoden ja 3 kk vanha heidän joutuessa lähtemään evakkoon. Heidät evakuoitiin ensin Länsi- Suomeen, Mellilään, josta he muuttivat Kärkölän kautta pysyvästi Hollolaan. Äitini teki pitkän työuran kansallispukujen parissa. Hän nukkui pois pari vuotta sitten. Hänelle Äyräpää oli tärkeä paikka, vaikka hän kävi siellä vain yhden kerran.

Minulle Äyräpään puku merkitsee nyt suurempaa sidettä juuriini, ja kuuluvuutta johonkin suurempaan yhteisöön, karjalaisiin. Kesällä 2019 sain mahdollisuuden lähteä lasteni kanssa Vuosalmelle, äitini kotikylään. Matka oli meille mieleenpainuva ja tunteiden kirjo laaja, kun löysimme kotipaikkamme. Toiveissani on päästä käymään siellä vielä uudelleen.

Merja Laitikas, Hollola

 

 

 

Toini Inkeri Kaukonen kokosi puvun vuonna 1968 Äyräpääläisten pitäjäseuran pyynnöstä. Puvun esikuvat ovat Suur-Muolaan alueelta, johon Äyräpää kuului vuoteen 1923 asti. Kaukosen (1985) mukaan pukua voisi hyvällä syyllä kutsua myös Suur-Muolaan puvuksi.

Punaisessa puolivillaisessa hameessa on 6 cm leveä keltainen verkahelmus, sinisessä talvihameessa taas punainen helmusniekka. Paita on suurirekkoinen Valkjärven, Muolaan, Heinjoen ja Kivennavan tapaan. Villainen talviesiliina on punavaltainen, ja pellavainen valkea kesäesiliina on koristettu nyytingein ja kirjailuin. Kesällä käytetään kirjailtua, lyhyttä kostulia ja talvella pidempää sarkaista villalankakirjailtua viittaa. Tytön päähine on leveä säppäli tai punainen silkkinauha, ja aikuinen nainen käyttää joko nyrkinkokoista huntua Muolaan, Valkjärven ja Kivennavan pukujen tapaan tai kirjailtua sorokkaa. Sukat ovat valkeat ja kengät joko mustat nauhakengät tai nahanväriset lipokkaat.

Pukua ei tällä hetkellä ole saatavissa, mutta lisätietoja voi kysyä Suomen Kansallispukukeskukselta.

esiliina
esiliinan kirjailua
rekko
Äyräpään puvut