Vanha Karjala / naisen puku

Vanha Karjalan puvussa ihastuin heti outoihin henkseleihin. Minua kutkutti pukuprojektin aloittaminen ja Vanha Karjala tuntui hyvältä projektilta, koska säännöt eivät tässä suunnitellussa puvussa olleet niin tarkkoja kuin oikeissa kansallispuvuissa. Eipä siis muuta kuin toimeen. 

Puvun tekemisen aloitus oli varsinaista salapoliisityötä, kirjottua nauhaa ei ollut, hamekangas piti kutoa käsin ja 70 -luvun ohjeet olivat aika seikkaperäiset. Olin alunperinkin ajatellut kirjovani nauhat, joten nauhan puuttuminen ei haitannut. Kotikylästäni Rääkkylästä löytyi tuttu kutoja, lisäksi puvun vaikeiden kohtien malliksi sain ystäväni vanhan, isotädiltä perityn puvun. Sitten iskikin himo pistellä puku käsin. Käsityöopettajaäitini oli suorastaan häkeltynyt ideasta. Vähitellen hän pehmeni ajatukseen ja neuvoi monessa kohtaa. Sitten kuluikin vuoden verran kirjoessa ja pistellessä pukua kasaan. Valmiin puvun voin viimeistellä itse tehdyillä tsupikkailla. 

Olen käyttänyt kansallispukuja ja feresejä pienen ikäni esiintymisissä, nykyään tosin haluan laittaa puvun päälleni myös juhliin. Viimeksi sonnustauduin Suursaaren kansallispukuuni sukelluskerhoni 40-vuotisjuhliin ja sain lukuisia ihasteluja. Olen myös suuresti innostunut tuunaa mun perinne -ajatuksesta. Näitä ihania pukuja ja kirjailuita pitää ujuttaa katukuvaan mahdollisimman paljon. Vanha Karjala -puvun upeita henkseleitä olenkin jo käyttänyt erilaisissa juhla-asuissa. Tämä on siitä pelottava harrastus, että mielessä siintää jo uusi projekti. Äidin kotipaikan mukaan tekisi mieleni tarttua seuraavaksi Perä-Pohjolan kansallispukuun. 

 

Hannamari Vallila, toimittaja ja muusikko Mimmit-yhtyeessä

 

Kuvat: Hannamari Vallila

Vanha Karjalan puku on tuntemattoman henkilön sommittelema ns. fantasiapuku. Se julkaistiin Koti ja Yhteiskunta -lehdessä vuonna 1899. Pukuun on muunnellen ja vapaasti sommiteltu äyrämöis- ja savakkopukujen piirteitä. Se nousi eritoten naisvoimistelijoiden suosioon 1910-luvulla, jolloin ei ollut tarjolla moniakaan kansallispukumalleja. 

Pukuun kuuluu sini-puna-keltaraitainen hame, johon on ommeltu kiinni runsaasti kirjotut olkaimet. Olkaimissa on sekä edessä että takana erikoinen yhdistävä vaakakaitale, joka tuo mieleen keskieurooppalaiset kansallispuvut. Paidassa on edessä piilonapitus, ja rannekkeet ja matala kauluskaitale on runsaasti kirjottu. Valkean esiliinan helma ja kiinnitysnauha samaten. Pukuun kuuluu pitkä ja kapea huntu, jonka helmassa on reikäommelta ja hapsureuna. Huntu kiinnitetään takaraivolle pienellä soljella.

Vanha Karjalan pukuun ei ole tuotettu koskaan virallisia valmistusohjeita, joten useimmat pukuyksilöt eroavat jonkin verran toisistaan yksityiskohtien ja esim. paidan leikkauksen suhteen.

Lähteet: Kaukonen (1985) ja www.kansallispuvussa.fi 

 

Kansallispuku sopii ihan kaikkiin edustustoimiin!
Kauluksen kirjontaa.
Hunnun reunan kaunis reunus.
Olkainten upeaa kirjontaa.
Hameessa on mustalla pohjalla kapeita värikkäitä raitaryhmiä.
Esiliinan helma on sekin runsaasti kirjottu.